tiistai, 4. lokakuu 2005
Kaikki hömppä mitä olen nyt puuhaillut
maanantai, 25. heinäkuu 2005
Minne saa kirjoittaa ajatuksiaan?
joo, haluaisin tietää että onko olemassa sivua jonne voisin kirjoitta runoja.. no on se rakkausrunot sivu mutta se maksaa :/ eikä oikein blogi ole semmoinen paikka johon voisin kirjoittaa runoja.. mutta turhaa teille itken, lähden etsimään semmoista sivua
sunnuntai, 24. heinäkuu 2005
Apulannan kiila levyn sanat
apulanta - kiila
syöpä
Ovelta ikkunaani
Vintiltä kellariini
Löytyy sun merkkejäsi juuri mistä etsittiinkin
Mä häpeän niin tätä
Koomista esitystä
Jota me pidetään yllä koska ei ymmärretä
Tosiasiaa, jonka idioottikin näkee
Ihan okei, helvetin okei
Päästä mut pois, päästä mut pois
Ansakuopan pohjalta jonne sä minut toit
Ihon aukoi, saumat ratkoi
Luulen että teit sen siksi koska sinä voit
Mitä minulle syötät?
Perkeleen työtä
Ja sisällä syntyy syöpä
Lukot ei avautuneet
Ei vaikka mitä mä teen
Vaikka mä koitin jopa kirjoittautuu osastolle
Asiat on jo menneet
Yli sen kipupisteen
Jonka jälkeen alkaa niin arvaamaton alue
Nämä asiat minut idiootiksi tekee
Ihan okei, helvetin okei
Pala siitä
Onko parempi antaa olla, kuin yrittää ottaa
kiinni kaikista niistä kuvista, jotka ohitse virtaa?
Ne parantaa, mut nälkää kasvattaa
Kaukana siltä reitiltä
Jolle lähdettiin valo silmissä
Joku muutti sen
Vaikka nään mitä teen juoksen taas tanssien miinakentälle
Pala siitä mistä meidät luotiin
Painaa enemmän kuin oli tottakaan
Pelottavinta kun silmät aukaistaan
Naamiot on meitä varten
Joilla on sellaiset arvet, joiden kertomaa ei tahdo kuuluttaa
Helppoa oli kääntää pää kohti kaikkea, mikä vaan kiiltää
Kaiken jälkeenkin vaikka nään mitä teen juoksen taas tanssien miinakentälle
Pala siitä mistä meidät luotiin
Painaa enemmän kuin oli tottakaan
Pelottavinta kun silmät aukaistaan
Pala siitä joka oli taivas
Tarkoitettu meidät vielä täyttämään
Painaa enemmän kuin jaksamme kantaa
Pahempi toistaan
Kumpikaan meistä ei oo eikä ollut kultaa
Vaikka me niin annettiin olettaa
Ei huomattu lainkaan
Et kuinka ollaan velkaa
Kuin vasta nyt kun nenää
Siihen painetaan
Kumpikin toistaan paremmin
Tiesi jokaisen vaiheen
Kumarrettiin kuvaa peilissä
Pahempi toistaan kumpikin on
Ja kuinka nyt ne tappaa toisiaan
Sokeina toistaa lausetta samaa
Kuinka ne on tässä oikeessa
Rumempi toistaan kumpikin teko
Eikä niitä tekemättömiksi saa
Eikä ne huomaa kumpikin on
Vain pahempi toistaan
Varmoina voimasta ja niin helvetin ylpeet
ilmeet kasvoilla me kaaduttiin
Synnytä uudestaan
Ei muuta kuin lauluissa
Kun jokaiselle jää
Laskut huveistaan
Kuningas ilman valtikkaa kuin on kuningatarkin
Vielä kumartavat peileilleen
Pahempi toistaan kumpikin on
Ja kuinka nyt ne tappaa toisiaan
Sokeina toistaa lausetta samaa
Kuinka ne on tässä oikeessa
Rumempi toistaan kumpikin teko
Eikä niitä tekemättömiksi saa
Eikä ne huomaa kumpikin on
Vain pahempi toistaan
Katkeemaan ei sitä mitenkään saa
Turhempaa ei oo olemassakaan
Huomaa vaan kun joku sanoo jotain sellaista
Mitä kuulla haluaa
Ei haittaa onko edes tottakaan
Oikeuttaa kalleintansa tuhlaamaan
Pahempi toistaan kumpikin on
Ja kuinka nyt ne tappaa toisiaan
Sokeina toistaa lausetta samaa
Kuinka ne on tässä oikeessa
Rumempi toistaan kumpikin teko
Eikä niitä tekemättömiksi saa
Eikä ne huomaa kumpikin on
Vain pahempi toistaan
Valon juuri
Liekeissä tuuli on ympärillä
Painon tunteena se tulee taas
Piilossa leiki kuollutta, väistä katsetta
Ja kumarra
Kiinni kun jää, niin uppoo syvään
Kahden tilan saumaan eikä voi hengittää
Niin kuin varjona ilman hahmoa
Josta kasvonsa vois tuntee
Kadotettuna valon juurella
Jossa tikkaat loppuu kesken
Valon, valon, valon, valon, valon juureen
Kupeiden kutsun synnyttäneen
Kuvan haudalle jään makaamaan
Piilossa kaikilta tunteilta, oikeilta lauseilta
Kuin aaveena
Kädet irtoaa ja luisun ojaan
Pukeudun mun syntiin, kannan harteillani
Liekeissä ilma keuhkoissa
Kosketa mielessä nukkujaa
Armo
Minut ympäröin tyhjyydellä jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen
Nyt on mentävä yksin
Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse jotta toinen voi loppuun löytää
Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika
Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää
Pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää
Niin tuskaisen läsnä joka hetki vaikka pään pois kääntää
Vaikka sulkisi silmät kuva säilyy eikä mee minnekään
Muttei silti tule luo vaan tuijottaa tuijottamistaan
Tämä tie meidät kaataa
Ei voi jatkaa
Ei voi olla näin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika
Usko
Hei
Kaunista huomenta huolimatta kaikesta
Kuten oikeudesta
Taas ne pyhittää itsensä toistensa verellä
Ja kyynelillä
Joita riittää kyllä niin kauan kuin on tarvis
Riittääkö usko? Riittääkö päiväksikään?
Säilyykö toivo elossa kauaa enää?
Uuden maailman ensimmäisen aamun loisto on kuoleva kohtuun
Koita nyt ammentaa siitä sun päiviisi toivoo
Kovin kaukainen häivähdys laimennut ystävyys
Jolle rakennettiin
On valintas yksin sun
Sun voimastas jotain muuttuu
Jos vain tahdot niin
Sydämes tuntee sut paremmin kuin uskoisitkaan
Kestääkö usko? Kestääkö päivääkään?
Säilyykö toivo elossa kauaa enää?
Uuden maailman ensimmäisen aamun loisto on kuoleva kohtuun
Koita nyt ammentaa siitä sun päiviisi toivoo
Kuollakseen elossa
Puristuksessa jokseenkin elävänä
Ei paljoo mitä odottaa
Astinlautoina ei montaa ehjää oksaa
Joissa elämä virtaa
Ei oo montaa, ne mahtuu yhteen kouraan
Joista varmasti tietää
Et ne näkee kun ne katsoo
Ja sen kaiken ymmärtää
Mitä tahdot?
Mitä siitä
Mikään ei kuitenkaan riitä?
Mitä teitkään sinä itse?
Muista se kun tuomitset
Kyydissä tuomiopäivän vaunussa
Yksin usvassa niin väärällä raiteella
Syöksykierteessä eikä oikaistuksi saa
Ennen kuin koskee maan pintaa
Paremmasta saatiin varmat merkit
Joihin päätettiin luottaa
Tähän johti, harhaan asti päästiin
Ja miten tästä voi jatkaa?
Älä katso, älä kuule
Pidä vaan kiinni sun huulet
Vähän arvaa, älä tiedä
Riittää kunhan sä siedät
Niin kuollakseen elossa
Enimmäkseen jo kuollut
Routa
Ontossa tuulessa, joka syntyi sun usvassa
Ja elää sun tahdosta
Mä kuulen rumia lauseita
Kaikki niin valmiina laitettu kauniiksi katsella
Piti vain uskaltaa ja ottaa mitä on tarjolla
Ihmettelen kuinka kaksi rataa voi tyhjässä törmätä yhteen
Osuman jälkeen kauniisti sataa
Ja tuhkasta solmimme lyhteen
Maalaat mun roudalle värit joista mä tunnen sen
Pienimpiinkin kohtiin teet puolikkaan ihmisen
Reiteistä helpompi, joka enemmän houkutti
Joka pahastakin päästi
Mut sillat muutti vain roihuiksi
Ei kannata leikkii aivan kaikilla, jotkut ei anna pätkääkään siimaa
Paljon voit saada mut kaikkee et kuitenkaan
Kun koiran lailla seuraat sun kiimaa
Mä en koskaan pelännyt seuraavaa aamua vaan viimeistä iltaa
Helpompaa on pölynä lattialla kuin patsaana vasaran alla
Luota siihen, pidä kii uskostasi ihmisiin mut joku sutkin vielä käännyttää
Enkä mä ole ensimmäinen joka otteensa menettää
Enkä viimeiseksikään taida jäädä
Maalaat mun roudalle värit joista mä tunnen sen
Pienimpiinkin kohtiin teet puolikkaan ihmisen
Laulat mun haavoille sielunmessusi valkoisen
Tiedät niin tarkalleen mihin nuottiin kätken sen
Laululintu
Turvaan turtaan mieleen
Turhaan laupeuteen
Suojaan känsän alle
Katkeruudessa kasvaa kunhan sille on multaa
Rajapisteen takana kysymykset odottaa
Kuka nylkee ketäkin? Kenen iholla on reittikirja jota seuraa?
Laululintu riisu huntu
Laskeudu kädelle
Varastettuun tuntiin ainoaan
Hauras kiinnekohta
Kytkee raivokkaan
Riitteen lailla kantaa
Eikä huomioi muuri
Eikä tunnista muuri
Kuka onkaan se joka ääriviivamme piirtää?
Kuka antoi muotosi joista kasvanut on reittikirja jota pelkää?
Laululintu riisu huntu
Laskeudu kädelle
Varastettuun tuntiin ainoaan
Synkkä muusa verta suussa
Anna unilaulu
Näytä hetki rauhan ikkunaa
Kaukaa lähelle
Kaukaa parempi on joskus nähdä lähelle
Vain silloin huomaa jos ei oo myöhäistä
Matka voi olla pitkä ja vaikeeta on nauttii siitä
Mut ehkä juuri silloin ottaa kaaos oikeen muodon
Tahdon sun sen tietävän, etten milloinkaan
Itsestäänselvyydeksi oo luullut mitään kallista
Helmen hukatakseen tuonne hiekkalaatikkoon
On oltava tyhmä tai sitten oikeessa
Ensin on helppo luulla ettei ne ehdy kuitenkaan
Temppu lienee siinä kuinka tuntee mistä tuulee
Vaikee uskoo itsekään missä nyt ollaan
Mut luulen et me saadaan vielä löytää tästä tarkoitus
Usko mua, mä tunnen sun matkas tarkalleen
Pelastus on siellä missä hautaat turhan taakan
Polta hiljaa kynttilää meidän muistolle
Anna liekin kertoo että toivon meille vain rauhaa
sunnuntai, 24. heinäkuu 2005
mökiltä taas palasin.. kiihkeää mesessä jannen kanssa
Mökiltä taas saavuin, yllätys yllätys. muistelen tässä torstaita rannalla jannen kanssa. juttelimme tuossa äsken mesessä, tästä saattaisi tulla jotain isompaakin. se kysyi minua taas uimaan :) odotan innolla että näemme taas.snaoihan tuo minulle että hänellä oli aiankin silloin hauskaa uimassa, no toivottavasti koko viikon paistaa aurinko että pääsee uimaan, vaikka kyllähän me viimeksikin uitiin sateella.
Minulla oli joku hyvä juttu jonka olisin halunnut jakaa kanssanne mutta se unohtui...argh--
tietokone tilttailee vähän väliä :/ varmaan johtuneeko siitä että kone on imuroitu täyteen musaa... joo hyvää lomaa kaikille joilla vielä on loma :)
sunnuntai, 24. heinäkuu 2005
mitä on lumppaaminen:
likkalaps kysyi mitä on lumppaaminen.. se on suutelemista.. anteeki tämä sana, jos kaikki eivät ymmärtäneet sen merkitystä..